Just remember: everyone seems lonely at times

Moi!
Paljon on muuttunut. Sen jälkeen kun lopetin blogin kirjoittamisen viime marraskuussa, on tapahtunut paljon kaikenlaista uutta ja kivaa, kuin myöskin uutta ja ei ihan niin kivaa. Kuitenkin tänään muuttui iso asia, sellanen asia joka vaikuttaa ainakin pieneltä osin miunkin jokaseen päivään. Iida ja Lukas vaihtoi tallia. No, kuulostaa pieneltä jutulta, mutta miusta se tuntuu tosi isolta. Kaikki ne yhteiset pelleilyt, tuskaset ja ei niin tuskaset ratsastushetket, mökkireissut, valmennukset ja ylipäänsä yhteinen aika Iidan ja ponien kanssa taitaa olla nyt takanapäin. Jostainsyystä tänpäivänen muutti miun ajatuksia ihan eri suuntaan. Blogin kirjottamisen aloittaminen tuntuu nyt tosi hyvältä ajatukselta. Tänään siivosin myös tosi paljon tallia ja vaihdoin meidän suuren määrän tavaraakin toiseen kaappiin ja ratsastaminenkin oli jotenkin tosi mukavaa, ihan kun sitä ei ois saanut tehdä pitkään aikaan. Jotenkin vaan motivoiduin. Ainakin toistaseks voi tuntuu tallilla oleminen aika "tyhjältä" ja yksinäiseltä. Kaikki ennen yhdessä tehdyt asiat on nyt tehtävä ihan yksin. Kai tähän ajatukseen sitten jossainvaiheessa tottuu, vaikka tottakai se varmasti vie aikaa!

Eilisestä voisin kertoa sen verran, että oltiin Kuvansissa estekisoissa. Ilmottauduin siis 80 ja 90 luokkiin, vaikken pitkään aikaan ollut kisannutkaan ysikymppiä. Enkä ajatellut että se mikään ongelmakaan olisi, kyllähän Eksu nyt hyppää. Kisat oli illasta, alkoi vasta kuudelta. Koko illan satoi vettä, välillä kovaa, välillä ei ihan niin kovaa. Reipas kisa-avustaja Jenni talutteli vuorotellen kahta heppaa siellä sateessa ja tuiskussa, ja en kyllä itsekkään säästynyt kastumiselta. Rata oli alunperin tarkoitus hypätä ulkokentällä, mutta kentän tosi huonon kunnon takia rata siirrettiin maneesiin. Verryttely tapahtui kuitenkin ulkokentällä. Eksu tuntui verryttelyssä hyvältä. Kiltisti se hyppäsi molempien luokkien verkassa jokasen esteen 50 cm korkeasta kavaletista 90 cm okseriin. Kuitenkin kun meidän vuoro oli mennä radalle, poni jotenkin meni ihan poissaolevaksi ja haahuili vaan, katteli ympärilleen eikä oikeen keskittynyt siihen mitä piti tehä. Ulkokentän ja maneesin välinen muutos oli kaiketi ponille liian suuri sulatettavaksi. Kasikympissä siis päästiin 4 ensimmäistä estettä yli, kunnes 5. ja 6. esteille Eksu laittoi liinat totaalisesti kiinni, ja eihän siinä mulla ollut paljoa mitään tehtävissä. Sen jälkeen ajattelin ysikympin olevan pelastus, siinä kaikki varmasti korjaantuisi nyt kun ponikin oli nähnyt maneesin ja esteet. Ysikymppi alkokin hienosti ja laukka rullasi ja kaikki tuntui ekalla esteellä olevan kunnossa. Tokaa estettä Eksu ei halunnut hypätä, ei edes toisella yrittämällä.
Hieman pettyneinä ja mietteliäinä siis palauduttiin Kuvansista eilen. Tähän kieltelyyn saatto kuitenkin olla monia syitä, ehkä Eksua ei vaan huvittanut tai ehkä ratsastin huonosti. Kuka tietää. Seuraavia kisoja silmälläpitäen, siellä ne virheet korjataan!

Savonlinna 19.5, 80cm.

<3

Nyt lupaan tosissani kirjottaa vaikka ainakin joka toinen päivä vaikka miten tuntuu hankalalta! Kiitos teille seuraajille kun olette jaksanut seurata täysin hiljentynyttä blogia, nyt saatte jotain seurattavaa!